Mä onnistuin!

Kutominen/neulominen ei ole koskaan kuulunut omiin vahvuusalueisiin. Jo ala-asteella tuskailin tumppujen kanssa ja inhosin koko hommaa. Sain sitten luvan tehdä miniversiot, kun opettajalta taisi mennä hermot =) Ylä-asteelta muistan, kuinka meidät laitettiin kutomaan villapaitaa (siis aika ylimitoitettu työ minun mielestä) ja lopulta opettaja antoi periksi, kun olin saanut aikaiseksi kaksi erikokoista neliötä ja tehtiin siitä sitten liivi. Voi sitä tuskaa =)

Tässä vuosien varrella innostun aina yrittämään ja monesti kyllä karahtaa nämä neulomiset kivikkoon, mutta esikoisen aikana opettelin tekemään pari yksinkertaista villahousumallia ja olinkin niistä tosi ylpeä. Hahtuvalangalla ja isoilla puikoilla sain aikaan ihan käytettäviä pöksyjä.

No nyt taas syksyn saavuttua on monissa blogeissa näkynyt ihania pipoja ja neuleita ja minä kateellisena niitä ihailen. Laitoin sitten mummon kutomaan esikoiselle yhden pipon ja sitä sitten tutkiessa päätin ottaa härkää sarvista kiinni ja googlettelin ohjeita, joista saisin jotain tolkkua. No ensimmäinen pipo onnistui aika hyvin, mutta oli iso. Tuo silmukkamäärän miettiminen on ihan hepreaa minulle. Mutta lopulta sain aikaiseksi pipot ja olen megaylpeä itsestäni. Lapsuudentraumat saivat taas helpotusta =)

Tässä siis pipot, jotka valmistettu Novitan Isoveli langasta ja mätsätty meidän kauppatakkeihin. Tytön takki Lindex ja pojan Mini Rodini.