Toukokuun tyttö

Viikonloppuna vietettiin 5-v synttäreitä. Onneksi oli vielä kaunis päivä, vaikka aamun ukkonen hieman säikäyttelikin. Kesäjuhlissa on kuitenkin kivaa, että saa juoksennella ulkona.

Tyttöselle ompelin synttärimekon Mekkotehtaan Katariina-mallilla. Kankaaksi valikoituivat hauskan vauhdikkaat puuvillat Ompelun Ihanuudesta. Sirkus-puuvillan värit sopivat oivallisesti porkkanapäälle ja mekko oli oikein mieleinen.

Juhlat sujuivat mukavasti ja tyttösen toivoma pinkki mansikka/suklaakakku onnistui kivasti. Tosin pinkki vaihtui vaaleanpunaiseksi ja joku ryökäle kehtasi ihmetellä, miksi kakussa on maksalaatikkoa (suklaamoussea yhtenä kerroksena) ;) No hyvin tuo maksalaatikko onneksi kelpasi vieraille, vaikka hieman jännitti, kun jotain täysin uutta kokeili ja painostava ukkoskeli sai hien ja kerman virtaamaan.

Omat kesäiset

Omaan vaatekaappiin oli saatava jotain kivaa uutta kesäksi. Viime kesänä ompelinkin todella pitkästä aikaa itselleni vaatetta ja hyväksi todetuilla kaavoilla päätin ommella nytkin. Aiemmin olenkin jo kertonut, etten osaa mitään kovin erikoista pitää, vaan omimmaksi oloni tunnen rennoissa perustrikoovaatteissa. Niitä siis tässä. Ja taas niitä ihmeellisiä poseerauksia, koittakaa kestää.

Kauniit origamilinnut ihastuttivat välittömästi. Erittäin kiitollinen serkulle, joka tämän Majapuun avoimista ovista minulle bongasi 5 euron huimaan hintaan.

Paikallisen ompeluseuran kankaanpainokurssilla sain taitavalta Miinullekko blogin Julialta luvan painaa hänen omalla kuvallaan itselleni tämän suden. Aivan huippu kuva ja kiitokset vielä kerran. Tykkään ihan mahdottoman paljon.

Perusmustaa pienellä yksityiskohdalla. Kyllähän naisella timantteja olla pitää ;)

Mikään erityinen kallo-ihminen en ole koskaan ollut, mutta koristeelliset sokerikallot vetoavat.

Yksi mekkokin oli toki ommeltava ja Majapuun kauniit perhoset juuri näissä omissa ankeissa lemppariväreissä kiinnitti heti huomiomi. Ihanan iso kuvio ja kaavana Onion 2035.

Pojan kesävaatteita

Pojan kesävaatteiden kankaita mietittiin hieman yhdessä. Ihan kaikki ei enään kelpaa, mitä äiti valitsee, vaan osaan kankaista on jo tullut selvä kommentti. Tämä ei ole minun tyyliäni! Hieman hymyilytti tämä tyyli-sama, mutta täytyyhän lapsen saada jo kehittää sitä omaa tyyliään.

Viljamin Puodin Sateentekijä kangas ihastutti välittömästi. Ihan ihmettelin, koska Hattarakekkerit kuosi taas ei ole kuulemma yhtään omaa tyyliä. No onneksi tämä kuulemma on.

Viljamin Kumpula trikookin ihastutti. Eikä ihme.

Joustocollegesta aina niin käytännölliset caprishortsit. Kaavana Ottobren Tulip, jota kokeilin ensimmäistä kertaa ja on hyvä slimmi kaava.

No Vihaiset linnut on todellakin omaa tyyliä. Kuvat painettu oman ompeluryhmän järjestämällä kankaanpainokurssilla.

Viime kesän suosikkihousut olivat Ottobren Chillaxit. Isommassa koossa siis uudet ja tietysti suosittuja tennareita.

Tytön kesämekkoja

Kesävaatteita on ommeltu pätkittäin aina ajan ja tilanteen salliessa. Tyttö on tosiaan mennyt kasvamaan viime kesästä niin reilusti, että mikään ei enään sopivut. Isoveljeltä periyttyy lähinnä housuja ja shortseja. Alkuunsa päivitettiin hieman kesämekko- ja tunikatilannetta. Näitä kun on kaikista mukavin ommella.