maanantai 30. elokuuta 2010

Lapsuudenlelut




Harmittaa. Miksi suurin osa omista lapsuuden leluista on hävitetty? Ei sitä ole tajunnut pienenä suojella kivoja leluja ja ajatella, että joskus minun lapseni niillä leikkivät. Onneksi meiltä löytyy paljon miehen omia leluja. Niillä lapset ovatkin leikkineet mielellään. Onneksi kotoa löytyi kuitenkin muutama rakkain lelu. Oikean näköinen vauvanukke, joka pärjää mennen tullen nykynukeille. Ja sitten rakkaat Barbin hevoset. Oi kuinka monta Barbia minulla olikaan ja hevosia iso liuta. Niillä leikittiin sitten pitkään ja hartaasti. Muuten olikin aika poikamaista menoa, kun tyttöjä ei pahemmin meidän kylällä ollut.

Mutta mikä kumma onkaan vaivannut, kun pari säästynyttä Barbia on kaljuja ja niillä on rajut kuulakärkikynämeikit. Joo, haaveilin parturin ja maskeeraajan ammatista varmaankin =) Onko muilla vastaavia kokemuksia?

Mutta sitten nämä rakkaimmat hevoset. Onneksi ne tosiaan olen säästänyt ja vain varsa on saanut kokea jonkinlaisen kynimisen. Aikani katselin tuota raasua ja pakkohan se oli tarttua toimeen. Onneksi laatikoista löytyy kaikenlaista kummaa. Joistakin vanhoista jouluaskarteluista säilytetyt enkelikiharat olivat täydellinen ratkaisu. Kyllä nyt pollen kelpaa emonsa rinnalla laukata.

Onko teillä säilytetty rakkaimmat lelut ja leikitäänkö niillä nyt uusin voimin?

9 kommenttia:

  1. Minä leikin pienenä perinteisiä nukke- ja barbileikkejä. Isot nuket ovat päätyneet ilmeisesti roskiin, mutta barbit ovat tallella. Ja kyllä -osalla on hurjat meikit ja saksitut hiukset ja nuppineulat korvakoruina. Poikani eivät ole kiinnostuneet äidin vanhoista barbeista ;)

    Kirjoja on säästynyt paljon, niitä olemme lukeneet. Pari vanhaa lautapeliä, joista Afrikantähden esikoinen otti kaverinsa kanssa ja hukkasivat olennaisia osia kuten Afrikantähti-nappulan. Murr!

    Aika vähän on siis säästynyt.

    VastaaPoista
  2. Yhtään barbia ei ole lapsuudenleikeistä säilynyt. Sen sijaan 1-vuotiaana joululahjaksi saamani iso Maija-nukke ja sille teetetty kätkyt ovat nykyisin tyttärelläni leikeissä. Nukkea hän kyllä moittii liian isoksi ja kömpelöksi, pitää enemmän "beippareista"...

    VastaaPoista
  3. Meillä on säilytetty paljon meidän leluja ja kirjoja ja pelejä, mutta parhaimmat(mm. Fabulandit, Smurffit, nukketalon) menin lamavuosina myymään kirpputorilla.
    Se harmittaa jälkikäteen, silloin ei osannut ajatella että niitä vielä kaipailisi.

    VastaaPoista
  4. Maalaistalossa suht isossa talossa kasvaneena on suurinpiirtein kaikki lelut säilyneet ja oma lapsi leikkii niillä kyllä. ;-)

    VastaaPoista
  5. Minä en varmaan koskaan lakannut olemasta lapsi sillä minulla on aika paljon omia vanhoja leluja lasten leikeissä, lisäksi huomaan hankkineeni kirpparilta sellaisia leluja joita itse toivoin lapsena, kuten noita My little poneja joita minulla itsellä ei lapsena ollut yhtäkään. En tiedä miten paljon asiaan vaikuttaa se että olen itsekin vielä aika nuori ja minun nuorimman sisarukseni ja esikoiseni välillä on ikäeroa 10vuotta eli leluja ei ole ehditty hävittää kotoani mihinkään, ONNEKSI! Miehen lelujakin on säilynyt hyvin, tosin hänellä on paljon veljiä ja isossa poikaporukassa lelut on toki leikitymmän näköisiä kuin minun ja siskojeni jäljiltä olevat lelut. Tytöt nähtävästi leikkivät tarkemmin :)

    VastaaPoista
  6. Me muutimme moneen kertaan, ja joka kerta "ylimääräiset" heivattiin menemään, joten juurikaan mitään ei säästynyt. Erityisesti ison käsintehdyn nukkekodin perään haikailen. Tosin sitä olisi ollut hankala mukana raahatakin. Miehen leluja on onneksi paljon säästynyt, legot ja junaradat ovat kovassa käytössä tänäkin päivänä. Nallet ovat jo aika surkeassa kunnossa. Esikoiseni sai lahjaksi aikanaan lahjoitettuja kirjojani takaisin, se olikin varsin mukava yllätys, niitä on mukava lukea omille lapsille.

    Purjehdin uutena blogiisi, inspiroiva blogi sinulla!

    VastaaPoista
  7. Mun omia leluja taitaa olla vaan my little ponyt jälellä ja little petshopit sekä xmäärä pehmoja

    VastaaPoista
  8. Minun lapsuudestani ovat omille lapsille siirtyneet lähinnä kirjat, leluja hyvin vähän. Miehen puolelta hitusen enemmän. Taitaa tosin olla aika suuri merkitys sillä, että vanhoja leluja on ehditty kaivaa esille lähinnä kahta vanhinta varten, jotka ovat poikia, ja isin vanhat jutut taitavat olla jännempiä, kuin äidin ;). Juuri äsken kyselin äidiltäni, olisiko oma barbin hevoseni vielä tallella. Tyttö on kovin hevosaiheisten juttujen perään. Vaan ei löytynyt enää. Äitini lupasi jatkaa etsintää, mutta saapa nähdä. Harmittaa... Kiva, kun jätit viestiä blogiini. Oli ihana löytää tänne :)!

    VastaaPoista
  9. Ihana tuunaus kohde heppa!Itelläni oli "Jaana" nukke säilyny niin kauan ett meillä vanhin tyttö pystyi leikkimään sillä ja onneksi siitä jäi pienemmillekkin siskoille leikkiin muisto!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.