Ompelurintamalla on ollut pari viikkoa aika hiljaista. Syynä on ollut pitkään harkittu peitetikkikoneen osto ja sen kuumeinen odotus. Tänä aamuna ovikello vihdoin pirahti ja postimies ei montaa askelta ehtinyt ovelta ottaa, kun kone oli jo esillä. Koneeksi valitsin lopulta loputtoman, muutaman vuoden pähkäämisen jälkeen Janome Cover pro 1000PX:n. Tähän päädyin, koska olen päässyt kyseisellä koneella ompelemaan hieman talven aikana ja apukin tiukan paikan tullessa löytyy läheltä.
Sitten niihin ompeluihin. Aiemmin jo tytölle valmistuneita (kaksosneulalla ommeltuja) teeppareita ja tämän aamun ompelukset. Yhtään teepparia ei enään pitänyt tehdä, mutta kummallisen paljon on ollut kangastarjouksia ja niihin on tullut langettua illan hämärissä. No sentään sellaisiin kankaisiin, joita olen koko kevään katsellut ja miettinyt. Mukavat alet saivat sitten selkärangan taipumaan.
Kolme ensimmäistä paitaa on ommeltu ompelukoneen kaksoisneulalla ja loput neljä nyt peitetikkikoneella. Hankin näin aluksi vain läpinäkyvän paininjalan ja jätin muut lisäosat tulevaisuuteen. Kantinkääntäjä on varmaankin se ensimmäinen ihanuus, mutta haluan nyt ensin tutustua koneeseen rauhassa ja opetella sen sielunmaisemaa. On tuossa tosiaan opettelemista. Jälki ei vielä pärjää kaksoisneulalla ommelluille, mutta paita paidalta alkoi jo paranemaan, eikä tikki kiemurtele enään niin vallattomasti, kuin ensimmäisessä paidassa. Säätöjen kanssa olen vielä ihan pihalla, mutta kohtuulliseltä näytti noviisin silmiin tuo jälki. Tästä sitten vaan eteenpäin.
