Vauvalahjoja

Pääsin pitkästä aikaa ompelemaan pikkuisia vaatteita. Olipas kivaa puuhaa. Nopeasti sitä unohtaa, kuinka pikkuruisia vauvan vaatteet ovatkaan ja kuinka pienistä kangaspaloista saa kokonaisen vaatteen aikaiseksi. Eivätkä nämä olleet edes ihan pieniä vaatteita, vaan kokoa 68-74. Kaavana kaikissa bodeissa Ottobren Kisuliini. Velourhousuissa Saimi ja trikoohousuissa Little Houses.

Settejä

Tässä muutama kesäsetti, jotka juuri valmistuivat veljentytölle. Ostaessani mekkokankaat muistelin, että oman tyllerön onpeluksista jäi pinkkiä collegea, josta ajattelin tekaista mekkoihin sopivat caprit. No kotona selvisi, että kangasta ei ihan riittänytkään. Pikainen inventointi kangashamsterin kaapilla osoitti, että kaapista uupui pinkit, punaiset ja ruskeat kankaat. Tai jos jotain olikin, niin ei todellakaan tarpeeksi leggareihin. No laajensin katsontakantaa ja ihan jees kankaat löytyivät. Noshin raidat mätsäävät hyvin kiraffin sävyyn ja harmaa pilkku sopii leppäkertun pilkkuihin.

Lisäksi päivänä eräänä sain ihme ajatuksen Metsolan pallojoustiksesta. Sehän sopi täydellisesti sävyltää aiemmin valmistuneeseen keltaiseen paitaan. No homma lähti etenemään lumivyöryn lailla ja peppuun applikoitui kukkaset, koska keltaisessa paidassa on kukkanapit. Jos tämä ei ole retrosetti, niin ei sitten mikään =)

Ei niin edulliset sukkahousut

Jonkin aikaa sitten kaupoilla käydessäni, silmiini osui alelaarissa ihanat karkkiraita sukkahousut. Tottahan ne piti kotiuttaa edullisesti, olihan niissä kaikki meidän lempparivärit. No kotona tarkempi vaatekaapin tarkastelu osoitti, että sukkahousut eivät kertakaikkiaan sopineet mihinkään tytön vaatteista. Sukkahousut näköttivät kaapissa kuukauden ja ilkkuivat ihan selvästi muistuttaen hutiostoksesta. No mitäpä ompeleva äiti tällöin tekee. Selaa tietysti nettikauppojen tarjonnan ja etsii näihin superedullisiin sukkahousuihin sopivaa kangasta. Ja pakkohan se oli tilata kaksi vaihtoehtoa. Nettikauppojen kuvat eivät aina täsmälleen vastaa todellisuutta;)

Kankaiksi valikoitui Selialta Sweet days trikoo, jota olin karsastellut pitkään. Mutta sehän onkin luonnossa oikein hauska kangas. Toiseksi vaihtoehdoksi valikoitui Pieni Hattutehdas kaupasta Houses-trikoo. Joka sekin on ihastuttava.

Molempiin tunikamekkoihin laitoin vielä kerran valenappilistat. Varastossa olevista ompelulaatikoista löytyi nääs muutama hauska nappi, jotka ovat valmisvatteista (Phister&Philina) talteen napattuja. Ne mekot ovat jo aikaa sitten lähteneet uusiin kotiin ja napit ovat unohtuneet meille. Nyt niille löytyi selkeä käyttötarkoitus.

Nyt on siis tytön kaapissa väriä ja kuosia niin, että oksat pois ja voin todeta, että

tulipahan hintaa näille sukkahousuille =)

Yksiväristä

Muutamat tytön kuviolliset housut vaativat välttämättä yksivärisiä yläosia. Mutta kun niitä on niin tylsä ommella! Yleensä ostan kirpparilta valkoisia peruspaitoja, mutta nyt ei vastaan tullut yhtäkään siedettävää vaihtoehtoja, joten pakkohan se oli taivuttava kangaskaupoille.

Tylsää hommaa piristääkseni kaivelin pitsi ja nappivarastoja. Ja voin kertoa jo etukäteen, että aivan varmasti tuo valkoinen paita sotketaan johonkin ruokaan, johon ei mikään maailman tahranpoisto auta.

Herkkupossugeeni

Meidän molemmat lapset ovat ERITTÄIN isänsä näköisiä. Minulta on kysytty lukemattomia kertoja: "Onko lasten isä punapää?" Itse olen todella tummasilmäinen ja tummatukkainen ja näkeehän sen jo kilometrin päähän, että tämä äiti ei kuulu joukkoon. Pah! Minä kuitenkin muistan aina kertoa kaikille, että minun mummoni oli aito punapää, eli molemmilta puolilta on lapset punageeninsä saaneet.

No mitä ne lapset sitten ovat äidiltään perineet? Leikkisästi olen miehelle sanonut, että ilmeisesti herkkupossugeenin. Jos tämä äiti saisi valita ruokalistalleen lempisyötävät, löytyisi sieltä hampurilainen, pitsa, leivokset ja suklaa. Ja nyt kaikki kaverit ja sukulaiset nyökyttelee siellä ruudun takana, että juuri näin se on. Menee Mari mihin tahansa ravintolaan, tilaukseen lähtee aina hampurilainen. Arvatkaa vaan, kuinka monta kertaa tarjoilija on asettanut sen tyylikkään kala-annoksen minun eteen ja hampurilaisen miehelle ;)

Ja miten tämä herkkupossugeeni sitten ilmenee lapsissa. Se onkin hassua, kun tuo geeni on täysin jakaantunut. Tyttö söisi sallittaessa kaikki maailman kakut ja herkut kunnes masu halkeaisi. Poika taas ei välitä oikeastaan yhtään leivoksista ja makeasta, mutta jos lempiruokaa kysytään, on se  ranskalaiset ja hampurilainen.

Tässä siis herkkupossun herkkupossulapsille omat nimikkopaidat.

Perhosia

Kesävaatteista tauko. Lumet sulaa hurjaa vauhtia, mutta peruspessimisti uskoo, että kylmää riittää vielä pitkään, joten tälläinen setti piristykseksi =)

Perhosjersey Lieblingstücke
Pallojersey Triteks

Omaan kaappiin

Kevät saa aina aikaiseksi vaatekaapin tyhjennyksen. Nytkin kirpparille lähti nippu kulahtaneita ja venähtäneitä paitoja. Otin kerrankin itseäni niskasta kiinni ja vältin Lindexille ja KappAlhille menon. Ompas helpottavaa kun on tarpeeksi pitkät hihat ja helma. Miten sitä on tullu tätäkin hommaa välteltyä? Koittakaahan kestää nämä päättömät sovituskuvat. Aikuisten vaatteet eivät näytä oikein miltään lattialla kuvattuna.

Peppi Bloom jersey ihastutti heti. Tämä Selialta.

JEE. Vihdoinkin sain oman bambipaidan. Niin onnellinen. Kangas Triteksiltä.

Pilkkujersey Triteksiltä.

Butterfly woman jersey Selialta.

Nansoa Triteksiltä.

Pikku Neiti loukkaantui totaalisesti, kun kuuli että äiti saa ananaskankaasta paidan. Se on hänen lempparia! Onneksi kangasta riitti juuri ja juuri tytönkin paitaan ja äiti sai monta halia ja suukkoa.